Breaking the comfort zone
Olen viimeiset vuodet elellyt melko suojattua ja rauhallista elämää - suuri osa ajasta on kulunut opiskelujen ja musajuttujen parissa. Elämä on ollut sellaista tasaista ihan jees -elämää, johon ei juuri yllätyksiä ole mahtunut. Tällainen meininki onkin suojannut tehokkaasti lähes kaikenlaisilta pettymyksiltä ja epäonnistumisilta, mutta samalla olen kuitenkin kadottanut ison palan luovuudestani ja spontaaniudestani.
Ihmisillä on paha tapa tyytyä tuttuun ja turvalliseen vain sen takia, että uuden kokeileminen aiheuttaa ennustamattomuutta ja epävarmuutta; vietetään aikaa “samanmielisten” ystävien kanssa, kuunnellaan samaa musiikkia, syödään samaa ruokaa, katsotaan samoja tv-ohjelmia - tyydytään ihan jees -elämään. Janne pohdiskeli muutama päivä sitten samaa asiaa ja käytti fysiikasta lainattua local minima -teoriaa asian kuvaamiseen.
The great thing about travel is that it takes you out of your comfort zone.
A friend of mine had a theory once: she used to talk about how people “get stuck in local minima”. This is a loan from physics and mathematics, where a local minimum means a place where you need to use extra effort to get away from. For example, rainwater collects itself as ponds in local minimums: you need to actively send it to the global minimum: the storm drain. This is the same reason why proper design is important in a bathroom!
Anyway, people tend to get stuck in a local minimum: they find their comfort zone, and stay there. Many people never bother to take the extra effort needed to climb out of the hole they’ve dug, and see if there would be a better “local minimum”. It’s uncertain effort, because you could be in a global minimum, and every other option would be worse…
Kevään aikana olen tullut kasvavassa määrin tietoiseksi oman toimintani tuhoisista vaikutuksista. Kuten Janne toteaa kirjoituksessaan, matkustaminen on loistava tapa riuhtaista itsensä irti arjesta ja ihan jees -elämän siteistä. Muutamia viikkoja muhinut ajatus on viime päivien aikana tiivistynyt päätökseksi: lähden elokuun alussa vajaan kuukauden mittaiselle reilille. Näillä näkymin lähden matkalle yksin, mutta toki vänisemätön matkaseurakin kelpaa. Reissun suunnasta ei vielä tällä hetkellä ole suurempaa suunnitelmaa ja tässä kohtaa heitänkin pallon teille:
Mikä maa on ehdottomasti nähtävä? Mitkä kaupungit ovat vieneet sydämenne? Mihin paikkoihin ei kannata tuhlata kallista aikaansa?
Hyva pt!! Juuri tolleen pitaa tehda! Se mukavuusalue on niin tuttu ja turvallinen, mutta mita kaikkea kokeekaan kun paattaa repasta ja hypata tuntemattomaan, ja yleensa suurimmaks osaks saa makeita juttuja! Ma en oo niin kauheesti kaupungeis lomaillut etten osaa mitaan niin kovasti suositella..Nizza on mieleton, ja siita paasee junalla puoles tunnis Monacoon, Cannesiin ja Italiaan Vingtimilian(ei tietoa oikeenkirjotuksesta)kylaan markkinoille. Ranskasta voisin vinkata myos Aix-en-Provence nimisen kaupungin, joka vei taysin mun sydamen. Niin ranskalainen, taynna vareja ja kauniita taloja ja suihkulahteita ja katutaiteilijoita. Joo. Se on mun vinkki. Siella on ihan mieleton tunnelma.
kirjoitti Massi — 20.5.2007 @ 0:18
todellinen meininki joka sanalla.
go east, mä sulle heittäsin vähäiseen kokemukseeni vedoten. kato itäeuroopastahan löytyy pössistä! henkisesti tilavampi fiilis, raitista ilmaa sielulle. riika, vilna ah jeh! warszawa.
praha, olomouc ja koko tsekki muutenki (tai no keskieurooppaa tjuu, mut jalompi kulttuuri), bratislava.. etenki silloin on itä paras jos vähän sataa, tuulee ja käytetään ohuita kaulaliinoja.
ja ehkä menet romaniaan, tahi bulgariaan, ja kerrot sitten mitä sieltä löytää. villimies menis albaniaan. yllytän.
kuhan et ajaudu itävaltaan tai belgiaan, ne on kämäsiä pystyynkuolleita mestoja. ja vaara joutua omaa ankeammalle comfort zonelle on valtaisa!
kirjoitti pikkumishhka — 21.5.2007 @ 1:59
mä kanssa kannatan itää,
krakova, bratislava, koko tsekki ja etenkin etenkin etenkin slovenina ljubljana!
maailman ihanin paikka!
itte jos lähtisin ni menisin myös espanjaan ja portugaliin, mut muista että kaikkialle ei kerkiä!
ja minusta kannattaa välttää ainaskin italian turistikaupunkeja, ei oo mitään hyvää sanottavaa niistä. eivät sovi musta ainakaan reilaukseen. maaseutu on sitte toinen juttu ja kaikkialla muutenkin jos vaan on mahdollista ni kannattaa käväistä pienemmissäkin paikoissa.
sellasissa joista ei tiiä etukäteen mitään!
ainii ja sitte vielä eteläranska on ihana!
mäki haluun lähtee!
kirjoitti soilaseferiina — 21.5.2007 @ 9:27
Oikea asenne, mukavuusalueelta pois niin usein kuin mahd, ja mikäs sen parempaa kuin matkustelu tuntemattomaan. Itse suosin etelä-Ranskaa jonne on aina krooninen ikävä, Italiaankin suuntaisin.
Mutta eiköhän melkein mikä vaan uusi kohde avarra kummasti mieltä ja anna ihania mieleenpainuvia kokemuksia
kirjoitti Nina — 22.5.2007 @ 12:22
Ainiin, ja Skotlannissa se Edinborough on kyllä ihana jos reissullasi Skotlantiin päädyt.
Massilta tuli hyvät vinkit Etelä-Ranskaan, lisäisin siihen kyllä ehd mast Villefrancen,http://www.beyond.fr/villages/villefranche.html, ihanan värikkään perusranskalaisen kylän merenrannalla, jossa on ihana hiekkaranta.
Ja sitten ikivanhaan Eze-Villageen http://www.beyond.fr/villages/eze.html. Tosi kaunis paikka ja upeat näkymät, siellä tuntuu ihan kuin matkustaisi ajassa ison harppauksen ajassa taaksepäin.
Molemmat on vaan minuuttejen päässä Nizzasta ja sitten on Monacokin ihan hollilla. Aijai, nyt iski matkakuume!!!
kirjoitti Nina — 23.5.2007 @ 14:18
Ainii, sä olit Massi muuten Aix-en-Provencessa just jonkun isomman tapahtuman aikaan mun mielestä, muuten en sitä kyllä kesäkohteeksi suosittelisi. Mut Nizza ja sen ympäristö on koettava vaikka kuulostaa kliseiseltä. Ja onhan siellä kesällä ne turistit pilaamassa hieman tunnelmaa, toisaalta liikkellä on muitakin lonely ridereita..
Tuli myös mieleen et jos tarviit edullista majoitusta Etelä-Ranskan alueelta niin kysy ihmeessä, oon vielä hyvissä väleissä entiseen pomoon jolta saa huoneita / asuntoja ihan pilkkahintaan
kirjoitti Nina — 23.5.2007 @ 21:18
No mut sehän kuulostais hienolta. Siellä etelässä voi olla vähän nihkeetä sen majotuksen kanssa kun lukemani perusteella siellä on vähän niinku lomakausi paikallisillakin päällä. Tähän tietty lisättynä kaikki muut reissaajat. Mut katotaan sitä myöhemmin. Kiitos joka tapauksessa tarjouksesta!
kirjoitti pt — 24.5.2007 @ 7:59
Mun suosikkikaupunkejani ovat Tokio, Sydney ja Lontoo. Isoja, kyllä, mutta, ah, niin erilaisia ja uniikkeja.
Brittein saarilta ovat mieleen jääneet myös York, Inverness ja Chester, kiireettöminä, mutta mukavan kokoisina. Ja Skotlannissa on aina mukava käydä kaupunkien vastapainoksi. Suosittelen Orkney- ja Skye- saaria…
Jos haluaa repäistä kunnolla, Intia on hyvä vaihtoehto katsoa maailmaa toiselta kantilta.
kirjoitti Janne — 24.5.2007 @ 8:20
Joo, yhdyn Jannen mielipiteeseen siinä että Englannissa kannahtaa piipahtaa juuri kauniissa Yorkissa ja sit Lontoossa, tulee nähtyä perinteinen pohjoisen pikkukaupunki ja iso city. I love London!!!
kirjoitti Nina — 24.5.2007 @ 10:52
Siis multa pitää kohta jotenkin blockata tää kommentoiminen tähän aiheeseen kun oon tästä yli-innoissani, varmaan siksi että on tullut itse reissattua aika paljon, ja musta se on varmaan parasta elämässä.
Vielä tuli mieleen, että kun toi sun matka-aika on kuitenkin “vain” vajaa kuukausi, niin kannattaa kyl rajata alue (musta Euroopaan) ettei tuhlaa aikaa lentoihin esim tonne Tokioon ja Sydneyhin, tai sit rajata alue Aasiaan päin ja suunnata just niihin.
Mut ennenkaikkea, koita siis minimisoida matkustusaika kohteesta toiseen ja just vaihdella meininkiä silleen et ison kaupungin jälkeen on just joku Jannen ehdottama Orkney- ja Skye- saaret Skotlannissa että saa välillä vetää henkeä.
Mutta toisaalta, lonely riderina sitä seuraa kaipaa kummasti ja hyvin sitä on avaramieliselle ihmiselle myös tarjolla, ainakin omien kokemusten perusteella.
Nyt en enää kommentoi, I promise, tää aihe on vaan NIIN sydäntä lähellä että oon over exited..
:)Nina
kirjoitti Nina — 24.5.2007 @ 21:21
heh ihan mahtava toi fysiikan teoria
kylhän toi sama pätee vaikka liuos kemiassa: on mahdotonta sekoittaa kaksi eri faasia keskenään, jos niillä on voimakkaat vuorovaikutukset oman faasin komponenttien kanssa. ei ne sekotu ja aina ne palaa siihen tuttuun ja turvalliseen omaan faasiin. tähän pitää munkin tehdä muutos. mun elämä on junnannu viimeset 3 vuotta niin paikallaan… oikeen masennuin ku luin ton sun tekstin, ku tajusin et mulla on ihan sama fiilis. mut joo noista paikoista: BARCELONA, tsekki ja RIIGA on ainakin upeita!
kirjoitti zarag — 27.5.2007 @ 11:16