Kolmas paiva Firenzessa on kaantymassa iltaan ja ajatukset alkavat pikku hiljaa kaantya kohti matkan seuraavaa etappia, Venetsiaa. Paivarutiinini on pysynyt kutakuinkin samana kuin Roomassa, eli heratys kahdeksan pintaan, nopea aamupala hostellilla (munakasta, pekonia ja cappuccino) ja sitten vaan reppu selkaan ja kaupungille.

Firenze on Roomaa huomattavasti pienempi kaupunki - joskin Roomakin oli pienempi kuin odotin - joten kolmessa paivassa olen ehtinyt koluamaan keskustan aika tarkkaan. Kahtena paivana osallistuin kolmen tunnin kavelykierroksille, jotka suuntautuivat historialliseen keskustaan ja joen toiselle puolelle. Ehdin myos vahan shoppailemaan ja loysin itselleni uudet hienot housut ja kevyet kesakengat.

Firenzessa ei ole sita kiivautta, joka Roomasta huokuu. Taalla kaikki sujuu vahan rauhallisemmin, ihmiset ovat ystavallisempia ja autot ajavat hiljempaa. Keskustan kadut ovat kapeita ja pujottelevat korkeiden talojen valissa. Joka paikka on pullollaan ravintoloita ja kahviloita, joten ruuan kanssa ei tule ongelmia. Hapeakseni taytyy tunnustaa, etten ole viela ehtinyt istua iltaa ravintolassa; sen sijaan olen ravinnut itsenani paaasiassa kahvilla ja panineilla, joita niitakin loytyy kaikkiin makuihin. Vakkaripaikaksi on muodostunut eras pienen pieni herkkukauppa lahella Duomoa, jonka 60-kymppinen omistaja ja taman tytar kasaavat parhaita voikkareita mita maa paallaan kantaa - hintaa herkkuleivalle tulee paata huimaavat kolme euroa. Siihen kahvit ja gelatot kylkeen niin ai jai.

Vaikka turistikausi on vasta edessa kuhisee kaupungin kadut ulkomaalaisia kameroiden ja vyolaukkujensa kanssa. Pahimmat rysat alkavat ahdistamaan aika nopeasti, mutta onneksi sivukatujen varjoihin on tarvittaessa helppo paeta. Niin, se Daavid. Se jai nakematta. Ne muson jonot ovat naurettavan pitkia, ei nappaa. Ja ihmiset niissa jonoissa: punaisia naamoja, hikisia selkia, ja silmia, jotka mulkoilevat kaikkia, jotka nayttavat silta, etta he saattaisivat olla kiilaamassa. Ala kiilaa, tassa ollaan menossa nauttimaan taiteesta saatana! Pitakaa hauskaa, meitsi suuntaa takaisin vilpoisille kujille.