Olin juuri suoltamassa tuskantäyteistä tilitystä aikaisten arkiherätysten ja viikonloppuviihteilyjen kivuliaasta kierteestä, kun huomasin, että päivälleen vuosi sitten kaikki oleellinen tulikin jo sanottua. Viisaampi näkisi tässä tuhoisan kierteen ja muuttaisi äkkiä tapojaan terveempään suuntaan.

Huoh! Kävin punttisalilla toteamassa, että vuoden tauko kuntoilussa on ollut juuri niin tuhoisaa kondikselleni kuin ennalta aavistelin. Henkilökohtaiseen kuntosaliohjaukseen panostetut 17 euroa osoittautuivat kuitenkin oikein hyväksi sijoitukseksi – sain juuri minulle muotoillun punttiohjelman ja aika monta hyvää vinkkiä suorituksiin. Sain myös kutsun fudisporukkaan - nähtäväksi jää, saanko urheilu-uran uuteen nousuun.

Tänään alkoi myös vuoden viimeinen opetusperiodi ja sen myötä liuta kiinnostavia luentosarjoja. Kaupunkisosiologian professori Matti Kortteinen aloitti oman luentosarjansa kertomalla äskettäin käymästään väännöstä Helsingin Sanomien toimituspäällikön kanssa. Viime viikollahan erikoistutkija Markku Lankinen lyttäsi Hesarin haastattelussa aika totaalisesti Kortteisen ja Mari Vaattovaaran yhteistutkimuksen tulokset. Kortteinen kertoi että hesari oli lähettänyt täysin yhteiskuntatieteitä tuntemattoman toimittajan haastattelemaan heitä vastinetta varten ja kun he saivat jutun tarkistettavaksi, oli se vilissyt asiavirheitä ja mennyt täysin ohi pointista. Kun Kortteinen sitten oli vaatinut, että juttu korjataan, oli toimituspäällikkö kuulemma pitkän väännön jälkeen kieltäytynyt korjaamasta juttua ja niin se oli päätynyt sellaisenaan lehteen. Aika kummallista touhua Hesarilta ja tosi harmi tietysti Kortteiselle - kyllä nyt toivoisi, että tutkijalle annettaisiin edes kunnollinen mahdollisuus puolustaa tutkimustaan.

Kiivailun kohteena oleva aihe on erittäin kiinnostava, mutten ala sitä nyt tässä tarkemmin selvittämään – kiinnostuneet lukekoon itse. Totean vain, että merkittävin ristiriitaa aiheuttava tekijä on näiden kahden tutkijan täysin erilainen käsitys Pääkaupunkiseudun olemuksesta. Siinä missä Lankinen tarkastelee Vantaata, Helsinkiä ja Espoota tiukasti erillään, Kortteinen ja Vaattovaara näkevät alueen yhtenäisenä metropolialueena. Tervetuloa kaupunkitutkimuksen kiehtovaan maailmaan.

Niin ja musablogia päivitän kunhan keksin jonkun helmen biisin. Nii.

Lauantaina on taas tentti edessä ja vielä pitäisi yksi kirja ehtiä lukemaan. Lukemisesta ei kotona kuitenkaan tule mitään, koska yläkerran ukko huudattaa teeveetään nykyään aamusta iltaan. Tällä hetkellä katon läpi puskee saksankielistä ohjelmaa, aamulla huomenta toivotti Nelosen pirtsakka teeveevisatyttö: “Nyt on potissa jo 1500 euroa!”. Kehossa väreilee sellainen alkukantainen viha, joka ei laukea muuten kuin huutamalla tai rikkomalla paikkoja. Lähetin isännöitsijälle taas sähköpostia asiasta, mutta taaskaan vastausta ei kuulu - eipä sitäkään taida kusenhajuisen kuuron papan ojentaminen paljon kiinnostaa.

Kyllähän ukon saa ovea rynkyttämällä muutamaksi tunniksi hiljenemään, mutta sekin tuntuu vähän kurjalta eikä taida olla minun hommiani. Taidanpa lähteä taas evakkoon.

Päivitys 13:23: Isännöitsijä ilmoitti sähköpostilla laittavansa ukolle kirjallisen huomautuksen. Saapa nähdä auttaako tällä kertaa. En odottaisi liikoja.

Kuten jo tuolla aiemman postin kommentissa totesin, netistä tilatut rillit saapuivat viime viikon lopulla. Linssit ovat ihan ok, mutta muuten työ on melko kömpelöä; vasemmassa linssissä on särö ja oikea sanka on ihan vinossa. Tämän lisäksi väri näyttää hopean sijasta vivahtavan vaalealta kullalta. Pistin heti reklamaation ja digikuvat sähköpostilla yritykseen ja vastaus tuli muutamassa päivässä.

Dear Client,
Thank you for confirmation.

We are fully responsible to resolve this problem asap, and we have following
solutions in mind:

(1) Return this defective pair back to us. Select two new frames and forward
us the product code by return email. We will produce one replacement pair
and ship it to you.
(2) If you feel that you can use these glasses for backup, we can extend you
35% discount on this order and you can place a new order with us.
(3)Suggest a solution that makes you more comfortable.

Please feel free to contact us for further assistance.

Vastauksesta jää hieman epäselväksi, tarjoutuuko yritys maksamaan viallisten lasien rahdin takaisin jenkkeihin vai jääkö maksu minulle (periaatteessa lasku kuuluisi heille). Edellä mainittua ja muutamaa muuta kyselin ja liitin postiin uusien lasien mallinumeron. Saa nyt nähdä miten tässä käy.

Kiertelin viime lauantain keskustan silmälasiliikkeitä ja vertailin tarjontaa. Lopulta Nisseniltä löytyi ihan kivan näköiset peruslasit hintaan 199 € ja mikä hienointa, kamppanjaan sisältyi toiset lasit kaupan päälle! Tilasin siis kahdet lasit (ilmainen pari mallia rock rock), joiden pitäisi olla haettavissa noin viikon kuluessa. Molemmat lasit ovat Conversen uutta mallistoa eli katu-uskottavuutta pitäisi piisata (Conversen mallistoa Nissenin sivuilla).

Niin juu, hyvää itsenäisyyspäivää.

Edit 17:28: Vastaus prillakaupan asiakaspalvelusta tulikin pikana:

Dear Client,
We will send you the replacement pair asap. No need to return the defective
pair. We requested you to select two new frames so that if one is not in
stock, we can use the other for replacement.

Please feel free to contact us for further assistance.

Toivottavasti uusi pari on edellistä ehjempi. Valitsin korvaavaksi pariksi numero kakkosen eli ne kehyksettömät mustat.

Sain viimein hankittua jo muutaman vuoden lakisääteisenä olleen palovaroittimen katonrajaa koristamaan. Nyt jälkeenpäin hävettää aika lailla, että tässä kesti näin kauan - muutosta on nyt jo melkein kolme vuotta. Tilanteen häpeällisyyttä lisännee se tosiasia, että tarina kertoo palovaroittimen aikoinaan pelastaneen puoli sukua häkäkuolemalta. Halkeillut piippu oli päästellyt savut suoraan makuukammariin, mutta onneksi hälytin herätti. Viimeisenä naulana arkkuun kerrottakoon, että isäni on paloesimies ja toimii tämän lisäksi paloturvallisuuskouluttajana. Ei putoa kauaksi omena puusta ei.

Kehtaako joku vielä tunnustaa olevansa ilman varoitinta? Emmi? Tommi? Anttilasta irtoaa Tukesin hyväksymä piipitin vitosella. Kipi kipi ostoksille!

Lomat on vietetty ja on aika palata arkeen. Maanantaina loppui loma. Maanantaina aloitin syksyn ensimmäisen kurssin. Maanantaina lopetin ensimmäisen kurssin. Maanantaina satoi vettä ja vilusti. Maanantaina sain flunssan, joka myöhemmin viikolla nosti kuumeen.

Kyllä se taas siitä lähtee, kunhan vaan saan suunnattua tarmon taas oikeaan suuntaan. Keskiviikkona käytiin kaveriporukalla tsekkaamassa Suomi-Portugali -ottelu ja täytyy sanoa että hyvään suuntaan ollaan menossa, siitä ei ole epäilystäkään. Täysi stadika piti koko pelin ajan kunnon meteliä ja maajoukkuekin pelasi paremmin kuin aikoihin. Suunniteltiin liittyvämme Suomen maajoukkueen kannattajat ry:n jäseniksi, jotta päästäisiin kunnon fanikatsomoon ja mahdollisimman kauaksi niistä viiskymppisistä äijäporukoista jotka “hoitais maajoukkueen kisoihin ku käytettäs ees vähän vittu järkee noissa taktiikoissa”. Sillon ku minä olin nuori ja niin edespäin.

Nyt kuumaa hunajateetä ja takaisin peiton alle.

Saapuessani eilen iltapäivällä Rautatietorille oli siellä käynnissä huvittava pikku näytelmä. Yhden pysäkin vieressä nököttävä roska-astia oli ilmiselvästi tulessa; ilmeisesti joku oli heittänyt tupakan tumpin paperiroskan sekaan. Roskiksesta nouseva savupatsas oli sen verran massiivinen, että se näkyi selvästi Kansallisteatterin kulmalle asti.

Roskiksen ohi marssi työmatkalaisia tasaisena virtana. Myöskin roskiksen viereisellä pysäkillä istuskeli kymmenkunta ihmistä. Kukaan ei varmastikaan voinut olla huomaamatta savua sen levittäytyessä minuutti minuutilta yhä laajemmalle alueelle. Pysäkkiporukalla oli silmin nähden vaikeuksia jopa hengittää. Tekikö kukaan asialle mitään?

Katselin ihmisten toimintaa odotellessani pääsyä ulos bussista. Useimpien katse harhaili jossain Baarikärpäsen suunnalla, muutamat kurkkivat ujosti roskiksen suuntaan. Roskis vain jatkoi savuttamistaan. Jotkut mulkoilivat närkästyneenä roskiksen suuntaan. Toikin tossa käryttää. Miksei kukaan tee mitään?! Kun pääsin ulos bussista, kävelin roskiksen luokse, kaivoin vesipulloni esille kaadoin puoli pullollista taskulämmintä kraanavettä savun sekaan. Problem solved.

Ihmisten toimimattomuutta varmaan osakseen selittää yksinkertaisesti laiskuus. Ei tämä minulle kuulu, joku toinen varmaan hoitaa tämän. Velvollisuudentunto uikuttaa hiljaa ujouden ja välinpitämättömyyden kuristusotteessa. (Voihan tietenkin olla niinkin, että olin ainoa, joka sattui kantamaan vesipulloa helteisenä kesäpäivänä mukanaan.) Ehkä taustalla on muutakin. Ihmiset pelkäävät tulla nähdyiksi. Se että toiset katsovat ja arvioivat tuntuu ahdistavalta. Jokainen haluaa hallita tapahtumia, toimintaa ja mielikuvia, joita itsestään välittää. Yllättävät tilanteet, joihin ei löydykään hallittua, turvallista ratkaisumallia ovat pelottavia. Mitä jos valittu toimintatapa onkin väärä? Mitä jos mokaan? Yllättävät tilanteet naksauttavat arjen autopilotin pois päältä ja pakottavat ajattelemaan, arvioimaan ja tekemään ratkaisuja.

Kokeilkaapa joskus mitä tapahtuu kun ette huomioikaan bussissa viereisellä penkillä istuvan sanattomia viestejä siitä, että tämä olisi jäämässä seuraavalla pysäkillä pois. Tiedätte kyllä, lehden taittelu kassiin, kellon vilkaisu, nousemiseen vihjaavat eleet, anelevat katseet kohti käytävää jne. Pakottakaa joku avaamaan suunsa ja sanomaan taikasanat: Anteeksi, jäisin tässä pois. Julmaa – mahdollisesti. Hauskaa – taatusti.

Helwetti näitä vapaapäiviä! Viimeisetkin tentit menivät kirkkaasti läpi ja nyt ei ole sitten mitään stressattavaa. Aamulla siivosin kämpän ja kävin kaupassa. Sitten kävin morjestamassa veljeä. Sitten laitoin pyörän kesäkuntoon. Sitten kävin ynkillä kyselemässä palkkoja. Sitten soittelin avoimeen yliopistoon ja varmistin kurssipaikan. Sitten tilasin netistä uudet pokat testattaksi. Sitten varasin ajan optikolle.

Näiden lisäksi olen ehtinyt surffata muutaman tunnin netissä (käyttäen tunnin huomisen työmatkan optimointiin reittioppaan avulla) ja tuijottaa viimeisen tunnin leffahyllyä yrittäessäni valita jotain katsottavaa.

Silloin kun on kova paine päällä, niin haaveilee päivistä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Ihan paskaa nämä ovat. Onneksi huomenna pääsee duuniin..

Ehdin käydä tilastotieteen päntäämisen lomassa jäähallin kirppiksellä. Kirppiksellä oli vuodenaikaan nähden yllättävänkin paljon myyjiä, joista vielä suurin osa nuoria. Mukaan tarttui muutama leffa, pari videollista Rowan Atkinsonin Kovat koppalakissa –sarjaa, keittiösakset (tarvitsin uudet , koska leikkasin vanhoilla Fiskarseilla kitaran kieliä ja ne meni yllättäen pilalle) ja neljä hienoa vintagehenkistä julistetta. Ulko-oveen ripustin Batman-julisteen, makkariin Vermouth Bianco –mainoksen ja astiakaappeihin hienot mainosjulkat (joista toinen oikealla olevassa kuvassa). Kyllä nyt kelpaa.

Tilastotiede alkaa avautua eikä ahdista yhtään niin paljon kuin luentojen aikana. Nyt tuntuu typerältä, että lukioaikana luulin olevani huono matikassa ja kävin vain lyhyen oppimäärän. Puheet matikkapään puuttumisesta taisivat vaan antaa oikeutuksen laiskottelulle.

Eilinen esiintyminen meni ihan kivasti. Järjestäjät pistivät meidät vaan soittamaan ihan alkuiltaan, joten keikan alkaessa sali oli vielä puolityhjä. You’re beautifulissa unohdin adrenaliinirysäyksen takia vaihtaa capon paikkaa ja soitin sitten koko biisin väärästä sävellajista. Onneksi bändin äijät huomasivat erheen nopeasti ja näin säästyttiin täydeltä fiaskolta.

Meidän jälkeen soitti The Deep Vein, paikallisten teinikundien rockbändi, joka on kuuleman mukaan alkanut saavuttaa aika isoakin suosiota Helsingin nuorisotaloilla. Teinitytöt kiljuu ja ekaa levyä pukkaa eetteriin ihan lähiaikoina. Pankaa nimi muistiin. The Deep Vein. Rock rock!

Huomenna lähdetään äijäporukalla nyt jo legendaariseksi muodostuneelle pääsiäisen mökkireissulle. Tarkoituksena olisi pistää mökkiä kevätkuntoon ja siinä sivussa nauttia saunasta ja kunnon sapuskoista. Ehkä ottaa jopa muutama olut. Tai ehkä vähän enemmän. Eihän noista pojista ikinä tiedä.

Edelliseen mitenkään liittymättä tiedoksi annettakoon, että mä ajoin juuri partani kokonaan pois (ensimmäistä kertaa varmaan pariin vuoteen) ja nyt olo on tosi orpo. Peilistä kurkistaa joku nuori poika.