Päästiin pitkästä aikaa bändin kanssa soittelemaan ja treenien lopuksi vähän testailtiin Tuomaria.

Mielessään suomalainen nuori mies saavuttaa ylioppilaspäivänä miehuutensa maksimin: Isin kaljamahamittainen puku päälle, uudenkarhea valkolakki päähän, pilottilasit silmille ja laivalta ostettu ranteen paksuinen sikari huuleen. Sitten mummin viisikymppinen kourassa keskustaan mekastamaan. Nuoria miehiä tajuttomana maassa. Nuoria miehiä oksentamassa itsensä päälle. Nuoria miehiä virtsaamassa auton ikkunaan. Nuoria miehiä voimiensa tunnossa. Tervetuloa aikuisuuteen - siitä se alamäki alkaa.

Kävin alkuillasta soittamassa hempeitä tuttavan häissä. Sitten menin baariin ja soitin saman biisin yll(y/ä)tettynä uudelleen. Molemmilla kerroilla ihmiset tykkäsivät, ensimmäisellä kerralla ihan kyyneliin saakka. Voisiko ehkä sanoa, että esiintymiskammo alkaa olemaan pikku hiljaa selätetty?

Muutama jakso takaperin lempparisarjani Housen loppukuvien taustalla soi mahtava biisi, jota en kuitenkaan ehtinyt tunnistaa. Asia jäi sen verran vaivaamaan että päädyin kaivelemaan nettiä, jonka kätköistä löysin saitin, jolle on kerätty kaikki kyseisessä sarjassa soineet biisit. Selvisi että etsimäni kappale oli Dave Matthewsin ’Some devil’. Myös sarjan tunnari oli vaivannut tuttuudellaan, mutta enpä ollut häpeäkseni tunnistanut sitä Massive Attackin ‘Teardropin’ introksi. Listalla oli niin paljon hyviä biisejä, että päädyin imuroimaan kaikki löytämäni. Löytöjen joukossa oli myös täysin uusi tuttavuus nimeltä Amos Lee, jonka kappale ’Colors [.mp3]’ vei jalat täysin alta. Tsekatkaa ja ihastukaa. Lupaan treenata biisin soittokuntoon ensi tilassa.

Päivitys 14:15 Pistin oman version nauhalle. Nauhoitusohjelma pätkäisi biisin alusta skittajutun pois ja paikotellen flunssainen falsetti vähän hakee, mutta mielestäni vartin harjoittelun tulokseksi ihan hyvä veto. Pitää jatkaa treenaamista.

Päivitys 20:33 Itsekritiikki nostaa päätään ja melkein otin jo biisin pois - enpä kuitenkaan. Lisäsin linkin löytämääni Amos Leen alkuperäisversioon. Tutulta saundaavaa kiipparia biisissä muuten soittelee Norah Jones.

Päivitys 31.1.2008 22:19 Hirveetä paskaa, pakko poistaa toi biisi.

Netistä löytyi vihdoin halpa nailonkielinen puistokitara, jollaista olen etsiskellyt jo jonkin aikaa. Humalainen mies ja epävireinen kitara -kombo iskee Helsingin alueen puistoihin reilun viikon päästä. Watch out ladies!

Huomasin juuri, että sunnuntaina on ensimmäinen kahdesta Kesäkaivari-konsertista. Lavalle kipuavat ainakin Von Hertzen Brothers ja Egotrippi. Tarkemmin tietoa konsertista täältä.

Näkisin tässä täydellisen tilaisuuden yhdistää progerokki ja picnicmeininki. Soitelkaa, postitelkaa, huudelkaa mesessä. Kaikki mukaan!

Ehdin käydä tilastotieteen päntäämisen lomassa jäähallin kirppiksellä. Kirppiksellä oli vuodenaikaan nähden yllättävänkin paljon myyjiä, joista vielä suurin osa nuoria. Mukaan tarttui muutama leffa, pari videollista Rowan Atkinsonin Kovat koppalakissa –sarjaa, keittiösakset (tarvitsin uudet , koska leikkasin vanhoilla Fiskarseilla kitaran kieliä ja ne meni yllättäen pilalle) ja neljä hienoa vintagehenkistä julistetta. Ulko-oveen ripustin Batman-julisteen, makkariin Vermouth Bianco –mainoksen ja astiakaappeihin hienot mainosjulkat (joista toinen oikealla olevassa kuvassa). Kyllä nyt kelpaa.

Tilastotiede alkaa avautua eikä ahdista yhtään niin paljon kuin luentojen aikana. Nyt tuntuu typerältä, että lukioaikana luulin olevani huono matikassa ja kävin vain lyhyen oppimäärän. Puheet matikkapään puuttumisesta taisivat vaan antaa oikeutuksen laiskottelulle.

Eilinen esiintyminen meni ihan kivasti. Järjestäjät pistivät meidät vaan soittamaan ihan alkuiltaan, joten keikan alkaessa sali oli vielä puolityhjä. You’re beautifulissa unohdin adrenaliinirysäyksen takia vaihtaa capon paikkaa ja soitin sitten koko biisin väärästä sävellajista. Onneksi bändin äijät huomasivat erheen nopeasti ja näin säästyttiin täydeltä fiaskolta.

Meidän jälkeen soitti The Deep Vein, paikallisten teinikundien rockbändi, joka on kuuleman mukaan alkanut saavuttaa aika isoakin suosiota Helsingin nuorisotaloilla. Teinitytöt kiljuu ja ekaa levyä pukkaa eetteriin ihan lähiaikoina. Pankaa nimi muistiin. The Deep Vein. Rock rock!

Jännitys tihenee. Huomenna on taas vuotuinen tilaisuuteni kiivetä estraadille ja luritella muutama hempeä värssy entisille koulukavereille ja opettajille. Vaikka tämänvuotinen on jo viides lajissaan, edelleen jännittää aika pirusti; ei onneksi kaiken aikaa, mutta aina välillä semmoisissa kummallisissa puuskissa, jotka tuntuvat vatsanseudulla epämääräisenä puristuksena - vähän niin kuin olisi juuri syönyt katkarapuvoileivän Rymättylän Essolla ja huomannut että myyjäukkoa kovasti hymyilyttää.

Jännityksen lisäksi tihenemässä tuntuu olevan myöskin keuhkoputki ja nenäontelot siitepölyn ja muun katumoskan miehittäessä hengitysilmaa. Silmiä kirvelee eikä henki kulje kunnolla edes siitä yhdestä sieraimesta. Pitänee jälleen marssia apteekkiin ja ostaa kaikki tipat ja suihkeet mitä tuvasta löytyy. Niin, ja luontaistuotekaupasta pitää hakea lisää Echinasinkkiä. Olisiko mahdollista, että joskus pääsisi laulamaan ilman allergiaa tai flunssaa?

Hetkinen.. rumpali, basisti, pari kitaristia ja laulaja. Mullahan taitaa olla jonkin sortin bändi kasassa! Aika näyttää mitä tästä seuraa. Ei voi olla ainakaan pahempaa kuin täysi soittamattomuus.

Kuten vuoden ekassa merkinnässä lupasin, yritän tänä vuonna panostaa musajuttuihin vähän enemmän. Uusin projekti käynnistyi viime lauantaina baarissa, kun törmäsin lapsuudenkaveriin. Jotenkin puhe kääntyi musiikkiin ja kaveri kertoi, että oli juuri päätynyt bändittömäksi ja on uusia projekteja etsiskelemässä. Vaihdettiin numeroita ja eilen kaveri tuli kitaran kanssa käymään. Soiteltiin pari coveria lämmittelyksi ja alettiin sitten pakertaa uutta kamaa. Parissa tunnissa syntyi muutama lupaavanoloinen aihio, joiden kimpussa jatketaan lähitulevaisuudessa.

Toinen ajankohtainen musaprojekti on jokakeväiset Toukobileet, jonne taas kerran pyydettiin soittamaan. Tällä kertaa soittolistalle päätynee ainakin Tuomari Nurmiota, James Bluntia, Jimi Hendrixiä. Ehkä lisäksi vielä joku blues. Kaikki tutut siis lauantaina 22. huhtikuuta Yhtenäiskoululle bilettämään!