Huomasin just siistin jutun: Kun googlettaa mun nimen ja sanan “kaupunkitutkimus” niin löytää Helsingin yliopiston kaupunkitutkimuksen professori Anne Hailan pitämän puheen, jonka lähdeluettelosta nimeni löytyy. Haila oli lainannut muutaman kaverin kanssa tekemäämme harjoitustyötä omaan kaupunkisuunnittelua käsittelevään puheeseensa. Siitä se lähtee.
Huoh! Kävin punttisalilla toteamassa, että vuoden tauko kuntoilussa on ollut juuri niin tuhoisaa kondikselleni kuin ennalta aavistelin. Henkilökohtaiseen kuntosaliohjaukseen panostetut 17 euroa osoittautuivat kuitenkin oikein hyväksi sijoitukseksi – sain juuri minulle muotoillun punttiohjelman ja aika monta hyvää vinkkiä suorituksiin. Sain myös kutsun fudisporukkaan - nähtäväksi jää, saanko urheilu-uran uuteen nousuun.
Tänään alkoi myös vuoden viimeinen opetusperiodi ja sen myötä liuta kiinnostavia luentosarjoja. Kaupunkisosiologian professori Matti Kortteinen aloitti oman luentosarjansa kertomalla äskettäin käymästään väännöstä Helsingin Sanomien toimituspäällikön kanssa. Viime viikollahan erikoistutkija Markku Lankinen lyttäsi Hesarin haastattelussa aika totaalisesti Kortteisen ja Mari Vaattovaaran yhteistutkimuksen tulokset. Kortteinen kertoi että hesari oli lähettänyt täysin yhteiskuntatieteitä tuntemattoman toimittajan haastattelemaan heitä vastinetta varten ja kun he saivat jutun tarkistettavaksi, oli se vilissyt asiavirheitä ja mennyt täysin ohi pointista. Kun Kortteinen sitten oli vaatinut, että juttu korjataan, oli toimituspäällikkö kuulemma pitkän väännön jälkeen kieltäytynyt korjaamasta juttua ja niin se oli päätynyt sellaisenaan lehteen. Aika kummallista touhua Hesarilta ja tosi harmi tietysti Kortteiselle - kyllä nyt toivoisi, että tutkijalle annettaisiin edes kunnollinen mahdollisuus puolustaa tutkimustaan.
Kiivailun kohteena oleva aihe on erittäin kiinnostava, mutten ala sitä nyt tässä tarkemmin selvittämään – kiinnostuneet lukekoon itse. Totean vain, että merkittävin ristiriitaa aiheuttava tekijä on näiden kahden tutkijan täysin erilainen käsitys Pääkaupunkiseudun olemuksesta. Siinä missä Lankinen tarkastelee Vantaata, Helsinkiä ja Espoota tiukasti erillään, Kortteinen ja Vaattovaara näkevät alueen yhtenäisenä metropolialueena. Tervetuloa kaupunkitutkimuksen kiehtovaan maailmaan.
Niin ja musablogia päivitän kunhan keksin jonkun helmen biisin. Nii.
Lauantaina on taas tentti edessä ja vielä pitäisi yksi kirja ehtiä lukemaan. Lukemisesta ei kotona kuitenkaan tule mitään, koska yläkerran ukko huudattaa teeveetään nykyään aamusta iltaan. Tällä hetkellä katon läpi puskee saksankielistä ohjelmaa, aamulla huomenta toivotti Nelosen pirtsakka teeveevisatyttö: “Nyt on potissa jo 1500 euroa!”. Kehossa väreilee sellainen alkukantainen viha, joka ei laukea muuten kuin huutamalla tai rikkomalla paikkoja. Lähetin isännöitsijälle taas sähköpostia asiasta, mutta taaskaan vastausta ei kuulu - eipä sitäkään taida kusenhajuisen kuuron papan ojentaminen paljon kiinnostaa.
Kyllähän ukon saa ovea rynkyttämällä muutamaksi tunniksi hiljenemään, mutta sekin tuntuu vähän kurjalta eikä taida olla minun hommiani. Taidanpa lähteä taas evakkoon.
Päivitys 13:23: Isännöitsijä ilmoitti sähköpostilla laittavansa ukolle kirjallisen huomautuksen. Saapa nähdä auttaako tällä kertaa. En odottaisi liikoja.
Palautin juuri proseminaarityön otsikolla “Suomalaisnuorten poliittiset arvot ja osallistumistavat murroksessa”. Nyt voi sitten alkaa miettimään mistä seuraavaksi ahdistuisi.
Päivän sosiaalipsykan luennolta. Erään ryhmän näkemys otsikolla “Miten parhaiten oppisimme sosiaalisten representaatioiden teorian”
Siitä vaan opiskelemaan.
Tänään yritin starttailla proseminaarin väkertämistä. Aihe on suurin piirtein hanskassa, enää pitää löytää sopivat materiaalit ja pakertaa itse työ. Päivä kuluikin kirjoja ja artikkeleita jahdatessa; osan sain kerättyä yliopiston kirjastoista, mutta muutamia piti jahdata aina Leppävaaran kirjastosta asti. Löytyneiden kirjojen aiheuttama onnesta soikeutuminen johti ajatuksen katkeamiseen ja onnistuin jättämään muistiinpanolehtiön kirjastolle. Unohdus selvisi vasta myöhemmin illalla kun olin aloittelemassa kirjoitushommia. Ei muuta kuin auto alle ja takaisin Espooseen. Vaikka mikäs siinä, hieno kirjasto ja vielä hienompi kauppakeskus.
Huomenna pitäisi sitten aloittaa aineiston lukeminen. Tällä hetkellä materiaalia on kertynyt sellaiset reilu tuhat sivua. Pitäisiköhän karsia?
Huomenaamulla olisi väestötieteen tentti, jota varten pitäisi tankata juttuja mm. koulutustason vaikutuksista HIV-tartuntoihin Botswanassa. Alakerran raflassa on taas pirunmoiset kinkerit pystyssä; joku huutaa perkelettä, yksi takoo pianolla Peppi Pitkätossua ja muu porukka laulaa huutaa mukana.
Onneksi kohta alkaa Kova laki. Pakko ottaa bisse.
Kortteinen valtsikaan
Professori Matti Kortteinen nimitettiin Helsingin yliopiston sosiologian dosentiksi vuonna 1996. Valtiotieteen tohtoriksi Kortteinen väitteli Helsingin yliopistossa vuonna 1992. Vuodesta 1996 alkaen hän on toiminut erikoistutkijana Stakes:issa. Kortteisen erikoisalaa ovat lähiöt, arkielämä ja syrjäytymiseen liittyvät kysymykset. Tällä hetkellä hän tutkii alueellista ja sosiaalista eriytymistä pääkaupunkiseudulla. Hänet nimitettiin kaupunkisosiologian professorin määräajaksi täytettävään virkaan ajalle 1.8.2006–31.12.2006.
Tämä on hieno uutinen! Kortteinen, jota professori Noro pilke silmäkulmassa kutsui “Suomen sankarisosiologiksi”, on todella yksi suomalaisen sosiologian suurista nimistä. Odotan Kortteisen luentoja innolla, koska kaupunkikysymykset ovat alkaneet minuakin viime aikoina kiinnostaa.
Niin se vaan alkaa jo koulu pyöriä mielessä.
Avoimen psykan peruskurssi on nyt jatkunut pari viikkoa ja muutamasta asiasta on muodostunut melkoinen riesa. Koska kurssi on avoimen yliopiston tarjontaa, kurssille todella pääsevät osallistumaan ihan kaikki. Muutamat osallistujat ovat ilmiselvästi tulleet hakemaan puoli-ilmaista ”ammattiapua”. Riippumatta käsiteltävästä asiasta he pyytävät puheenvuoron ja esittävät sitten pitkän ja ikävän usein typerän selvityksen ”ystävänsä” tilasta ja lopulta verhoavat sen epämääräisen kysymyksen muotoon. Tähän luennoitsija joutuu sitten lonkalta ja täysin ilman tarkempia tietoja kyseisestä ”ystävästä” antamaan jonkin ympäripyöreän vastauksen.
Muutamilla taas on asiaan kuin asiaan esitettävänä jokin anekdootti, oivallus tai rajatieteeksi/parapsykologiaksi luettava väite, johon luennoitsija taas joutuu keksimään kommentoitavaa. Äsken luennolla edellä mainittuja tuskaillessani pohdin mitä nämä ihmiset pyrkivät jutuillaan saavuttamaan. Ymmärrän ja ehdottomasti hyväksyn, että kysytään käsiteltävään asiaan liittyviä kysymyksiä, olivatpa ne kuinka typeriä tahansa. Sitä sen sijaan en sulata, että muutamat näkevät tehtäväkseen kommentoida ja esittää näkemyksiään käsiteltävistä aiheista tai pahimmillaan kokonaan muusta aiheesta. Yleensä väitteet ovat vääriä tai tiedollisesti hyvin puutteellisia ja luennoitsija joutuu niitä korjaamaan. Toisinaan väitteet ovat oikeita. Tällöin luennoitsija on joko tulossa näihin aiheisiin tai sitten todennut, etteivät ne oikeellisuudestaan huolimatta ole niin olennaisia, että niitä tulisi esittää.
Ainoa syy, minkä voin edellä mainitulle keksiä, on puhdas pätemisen tarve. Mutta miksi päteä täysin vieraille ihmisille, joita näet kuukauden ajan muutaman kerran viikossa. Kurssikavereita päteminen ei varmaan ilahduta, useimmiten päinvastoin. On myöskään vaikea uskoa, että luennoitsijalle annetut kommentit olisivat mitenkään mukava kokemus – omien kokemusteni perusteella sellaiset vain sekoittavat luentoesityksen suunniteltua kulkua ja virtaamista.
Luonnollisesti edellä esittämääni tapahtumiin voi olla täysin järkevä selitys ja tilitykseni johtuu pikemminkin piponi kireydestä ja ihmisvihastani kuin kurssitovereideni puutteista. Jos näin on, niin pyydän anteeksi. Tätä selitystä odotellessa tyydyn kuitenkin toteamaan, että tyhmät ja pätemistarpeiset ihmiset ovat turhia.
