Kun ONOFF, tuo Tukholman lahja halvan kodinelektroniikan alttarille, tarjosi erästä varsin mainiota mp3-soitinta jokseenkin kilpailukykyiseen hintaan, päätin pistää vanhan soittimeni vaihtoon. Tilanne on nimittäin niin, ettei tämänhetkinen, noin 20 albumia nielevä soittopelini tule millään riittämään elokuisella euroopanturneellani. Kymmenet ja taas kymmenet tunnit ahtaissa ja tunkkaisissa junavaunuissa tulevat vaatimaan sekä mieheltä että soittimelta aivan erityistä venymistä.
Soittimen osto osoittautui kuitenkin vaikeammaksi tehtäväksi kuin olin osannut kuvitella. Keskustelu kulki kutakuinkin seuraavalla tavalla:
pt: Päivää. Teillä oli noita Creativen soittimia aika hyvään hintaan.
Myyjä: Ööh, venaas. [pläräilyä] Joo, tota niitten kanssa on semmonen homma ettei niitä vielä tullutkaan.
pt: Ahaa, just. Ei kun teillä vaan nettisivuilla luki että täällä pitäisi olla.
myyjä: Joo, siinä oli jotain hässäkkää.
pt: Okei. Onko tietoa milloin niitä soittimia sitten tulee?
myyjä: Emmä kyl oo saletti.
pt: Selvä. No tota, voisinkohan mä kuitenkin varata semmosen soittimen.
myyjä: Öö, ei me kyl olla silleen tehty.
pt: Just. No tota, voinko mä jättää yhteystiedot että pistätte vaikka sähköpostia kun saatte niitä soittimia.
myyjä: Ei se kyl oikein onnistu.
pt: Aha, okei. No tota, niistä soittimista tulee varmaan kuitenkin tieto tonne nettisivulle et tietää sit ku ne on saapunu?
myyjä: Emmä kyl o osaletti et meneeks se sillee..
Eihän kesällä kukaan nyt töissä haluaisi olla, vähiten kesähessuna. Jos kuitenkin edes vähän yritettäisiin. Asiakkaalle jäi nyt hieman epäselväksi, onko ONOFF ollenkaan valmistautunut luopumaan tuotteistaan, edes rahaa vastaan.